Uutta härpäkettä.

Tänään tuli kauppareissulla tavattua meidän firman toimari. Mukava heppu tuntui olevan myös vapaa-aikana niinkuin on asiallinen työaikana. Tän toimarin “valtakaudella” firman henki on mun mielestä hiukan kohonnut vaikka vieläkin siellä monesta asiasta saa kiistellä ja saavutetuista eduista pitää kynsin hampain pitää kiinni. No mut tämä nyt ei liity mihinkään muuhun kun, että tapasin hänet kauppareissulla ja sain tärkeän asiani hoidettua siinä samalla.

Ne “uudet härpäkkeet” liittyy valon kuvaamiseen ihan kirjaimellisenlaisesti. Nimittäin uutta valon tuottajaa puski tällä viikolla postista ihan kaksin kappalein. Tai, no toinen oli radiotriggeri, mutta toi toinen ei toimi ilman sitä. Nimittäin tilasin uuden salaman kuvatarvike.fi -sivustolta. Palvelu oli todella asiallista ja toimitus nopeaa.

upload.jpg

triggeri

upload.jpg

salama

Koska ostin taannoin uuden strip boxin itselleni, halusin tuonlaisen “barebulb” -salaman tuottamaan tasaisemman valon kuin minkä vanhan salaman Fresnel -pää pystyi tuottamaan. Tutustuessani tarkemmin uuteen salamaan internetissä huomasin, että myös tässä uudessa salamassa on tuo k.o. Fresnel pää. Joten mistään ei nyt joudu valon tuottamisessa tinkimään. Lisäksi uusi salama on pikkiriikkisen tehokkaampi, mikä on aina hyvä juttu kun tapellaan auringon kanssa valosta.

D7100+70-200

D7100+70-200

D700+15-30

D700+15-30

Tulihan noita jo testattua molemmissa rungoissa että varmasti toimivat. Ja toimiihan ne. Teinpä Youtubeen tollaisen pikkusen “unboxing” -videon (klikkaa tosta sitaattien välistä). Vanhat salamat löysi kumpikin uudet omistajat. Sillai kai sitte.

TG

Kolme viikkoo

Kesälomaa takana siis kolme viikkoo. Ja myös edessä saman verran. Ollaan siis puolivälin krouvissa. Kesälomareissu tehtiin Kreikkaan Rodoksen saarelle.

Mukaan lähti vanha pienempi kameralaukku. Tämä toi tietenki tullessaan sellasen asian, et osa tavaroista jäi kotiin.  Salamat oli helppo ja pikkurunkoa harkitsin vain hetken. Mut vaikeint oli valkata noi lasit, koskas toi Tamroni samoin kun 70-200 ei mahdu tohon pikkulaukkuun. Lisäks molemmat painaa tuhottomasti.

Ratkaisin asian niin, et heitin 50- ja 85mm:t sinne laukkuun ja Tamronin kiinni 700:n. No sitä kasiviitosta en kyl tarvinnut reissulla kertaakaan.

 

upload.jpg

Lomalta palattuani aloin tehdä taas kesken jääneitä työkaverini Marian kuvia. Omia suosikkeja löytyi tosi monta paljon ja Mariakin taisi kuvista tykätä. Ja eipä siinä mitään, kyllähän noita tohtii katsella ja näytellä.

gp_-5020.jpg
TGC_5141.jpg
TGC_5215.jpg
TGC_5164.jpg

Vanhat salamat olen FB-kirppiksellä yrittänyt myydä ja toisesta pääsinkin jo eroon. Suunnitelmana on alkaa rakentamaan Godoxin valaistusjärjestelmää sen helppouden vuoksi.

Semmost suunnitelmaa nyt täs kesälomalla. Paluu arkeen on ollu melko mukava ja syksyn etenemistä ihastellaan. Kotipuisto tulee varmaan olemaan taas todella värikäs.

Hyvää Syksyä

TG

No just joo

Eipä oo tullut paljoa blokkailtua. Jospa nyt kesäloman alkaessa (Syyskuun 4. siis!) virkistäis näitä omia ajatuksiakin.

Kamalasti tekis mieli kaikkee kuvata. Kamalasti on kyl kuvattukki. On ollu juhlia, kilpailuja, festareita ja muita tapahtumia. Saattasin melkee tituleerata jo itseeni tapahtumakuvaajaks...

 

 Nii, ja TFP-kuvauksiaki ollu muutamat. Ja taas heitin uuden idean siihen Porin TFCD-ryhmään. Katotaan, ottaako joku siittä kiinni.

Uus strip boksiki täs kesän aikana ilmesty tohon makuuhuoneen nurkkaan ja (en muist sanoinko jo) puomijalka salamalle (jos nyt ois aika se hiekkapaino tehdä...) .

Ei kai täs, katotaa, mitä tulee. 

 

TG

upload.jpg
upload.jpg

D-A-D Jacob Binzer

upload.jpg

Elisa-Marian rippikuva

upload.jpg

Janina Teikari

upload.jpg

Rallicrossia  

upload.jpg

lenkillä

Uusi tuleminen

No niin, nyt alkaa toi kuvausmasennus olemaan pikkuhiljaa taaksepäin jätetty. Tämän vuoden puolella on käyty jo Kuva- ja kameramessuilla josta ostettiin uus Instax mini - kamera, Pori Motorshowssa kuvaamassa huimia hyppyjä ja pieniä autoja (mitkä meni muuten pahuksen lujaa!!!) ja kalustoonkin saatu hiukan täydennystä. Lisäks kavereiden kanssa vietetty paljon laatuaikaa mm. laavulla. 

Talvilomaviikko huipentu pojan kanssa tehtyyn Turun matkaan jonka aikana jätin haikein mielin  70-200:ni huoltoon JASsille. Toiveissa on, ettei objektiivissa olis mikään iso vika vaan et huolto hoituis pelkällä säädöllä.

No nyt oli aikaa tuutata sitten toi uus Tamroni tohon pikkurunkoon. Ja pielessähän sekin oli.
 

Tarkennuksen pitäisi olla katsojasta katsoen oikeassa silmässä, mutta kuten näkyy, hiukset oikean korvan kohdalla näyttää terävimmältä. Rungossa on onneksi sellainen ominaisuus, jolla pystyy objektiivikohtaisesti säätämään oman makunsa mukaisesti tarkennuspistettä lähemmäs tai kauemmas rungosta.

Melko hyvin mielestäni onnistuin k.o. operaatiossa
 

15mm

30mm

Kauneus on tietenkin katsojan silmissä ja voi tuo tuosta heittää kun tuo optiikka vähän kuluu.

Kuvausinto on taas ihan valtava ja aivan kaikesta tekis mieli ottaa kuva. Mieli on huomattavasti kohentunut ja elämä maistuu taas hyvältä.

Ai niin ja lopetin yrittäjänä olemisen. Tulipa koitettua sitäkin. Jatketaan harrastajana, niin on itselle parasta. Silloin perustaessani toiminimeä, en ollut vielä kuullutkaan ukko.fi -palvelusta tai kevytyrittämisestä. Ei silti harmita, vaikkei yrittäjänsiipeni saaneetkaan ilmaa alleen.

Tässä nyt talviloman lopun kuulumiset, koitan herätellä tätä blogin kirjoitusta myös.

Stay sharp

TG

Motor show pori

Karhuhallin sisältä alkaa kuuluu loikkiva murina. "Ryn-väli-ryn-väli-ryn". Kuuluttaja kuuluttaa "Raging Bull" -nimisen punaisen, isorenkaisen monsteriauton saapuvan. Eläköityneestä, alkoholilla käyvästä kiihdytysmoottorista löytyy 1500 hevosvoimaa. Yhtäkkiä meteli loppuu. "No siihenkö se nyt porsi?" oli eka ajatukseni, mut ei. Viime hetken tarkistukset ja kuskin vaihto.

Kuuluttaja pyytää ihmisiä poistumaan turva-aidan välittömästä läheisyydestä. "Tosta autosta ei oo koskaan irronnut mitään, mutta kun sillä ajetaan 150 näytöstä vuodessa, ei koskaan tiedä .." Myöhemmin haastattelussa auton kuljettaja Vesa Kivimäki sanoo, et yks iskari maksaa 1500€ ja niitä on tuol autossa kahdeksan. Joku niistä voi katketa koska vaan, eihän noista koskaan voi tietää.

Väki saadaan oikeaan paikkaan ja tarkistukset tehtyä. Viimein "Raging Bull" saa vapautensa. Ensin se kiertää karsinansa mittaillen. Sitten ärjy voimistuu ja ensimmäinen esteeksi laitettu autoparka saa tuta monsteriauton voiman kun Kivimäki sinkoaa Bullin ilmalentoon.
 

Itse haastattelussa Kivimäen pohjalainen murre kuulostaa hauskalta. "Täällä menöö ovet nelejältä kiinni mutta me jäärähän tänne viä pitkäks aikaa".

Mies kertoo uransa merkkipaaluista: Saksassa on käyty ajelemassa kahdella renkaalla jo 2003  ja " Crazy Drivers Stunt Show" -ryhmän kanssa ympäri Baltiaa. "Bull" on muuten eka -ja kirjoitushetkellä ainoa -amerikkalaiset "Monster Jam" -määritykset täyttävä auto Suomessa. Kivimäki on kirjoitushetkellä ainoa tätä päätyönään tekevä suomalainen.

Kahdella renkaalla ajosta puheen ollen, vaikka kahdella renkaalla ajoa ei Porissa nähty -paitsi ehkä donitseja tehdessä - on miehellä plakkarissaan myös kahdella renkaalla ajamisen virallinen maailmanennätys 186,269km/h.

"Ilman Nokian renkaiden panosta ei tuostakaan olis tullut mitään" kiittelee mies. Kysyin Kivimäeltä kumpi on vaikeampaa, ajaa hiljaa kahdella pyörällä vai ajaa lujaa kahdella pyörällä. Hetken mietinnän jälkeen hän sanoo, että ajaa "sopivan lujaa". 60 - 100 km/h on kaikkein helpointa. Siihen pystyy kuka vaan. Tosi hiljaa ajettaessa on tietenkin tasapainon löytämisessä oma hankaluutensa, mut sitten taas lujaa ajettaessa on ihan omat ongelmat.

Vesan mukaan ennätysautoonkin oli kutiteltu 400hv eikä sekään kuulemma tahtonut riittää. "Ku ei vaan kulukenu, vaikka piti kaasua pohojas ", ilmanvastus ja renkaat panee vastaan niin paljon. Ja vielä kun mittauspiste oli sadan metrin mittainen ja auto kulkee noin 52 metriä sekunnissa, pitää alkaa tähtäämään kakssataa metriä etukäteen että osuu sinne, minne haluaa.

Suoritus sinänsähän oli virallinen Guinnesin mittaama ennätys, jossa ajettiin kahteen suuntaan 100m matka ja suorituksesta laskettiin keskinopeus.

Yleisöäkin viihdytettiin ajeluttamalla hiukan kesymmällä monsterilla. Kahdeksan ihmistä sopi istumaan kuppipenkkiin paksujen turvakaarien sisälle. Luonnollisesti myös vauhti oli hillitympää, mut autojen yli ajeltiin silti. Ajelutettavia oli niin kauan, kun joku vaan viitsi ajella.

Sunnuntaina keskityttiin porilaisen rallicross ajajan Joni-Pekka Rajalan pilttuulle. Jonttu veti "työnäyttönä" tiiminsä kanssa jokkisauton moottorin atomeiksi ja takaisin kasaan. Kyllä sekin motti käymään hörähti. 

Jontulla on nuoresta nuoresta iästä huolimatta jo melkonen ansiolista plakkarissaan. Useita jokkismestaruuksia, f-cupin b-junnujen voitto sekä 2013 ja -14 harvinainen kaksoismestaruus Super Car ja SRC -sarjoissa. Ja menestys jatkuu.

Jonttu kisaili leikkimielisesti takavuosien mestarin Matti Alamäen kanssa Matin värkkäämällä simulaattorilla Kouvolan Tykkimäen radasta. 

Jonttu Rajala ja Matti Alamäki

Jonttu Rajala ja Matti Alamäki

 

Tää oli mun eka keikka journalistin matkassa. Keikka oli helppo, ku kaveri ties kaikki kontaktit ja oli ottanut asioista etukäteen selvää vaikkakin me lähdettiin hommiin ihan omin päin, ilman pressipassin tuomia etuja. Kuten esim. pysäköintipaikkaa. Herran jesta, mikä vähti. Joko ootat, et joku lähtee, tai sitte kävelet viiskyt kilsaa.  Eikä tää tosiasia ikinä muutu ainakaan täällä Porissa. Toki pitää muistaa, että lauantain 6000 kävijää (sunnuntaina 5000) saa Karhuhallin kokoisesta alueesta melkoisen muurahaispesän.

Kivaa on ollut. Mieli on täysin uudistunut. Into on palannut. Ainakin hetkeks. Täst on hyvä jatkaa

Taas kulunu aikaa

Se vähän tuli jo takas, mut nyt se notkahti uudestaan. Into kuvata siis. On tää nyt olevinaa hankalaa, mut ei kai parane pakottaa. Kuvataan taas sitten, ku se on hauskaa.

Se aika vuodesta taas, et Jatsit painaa päälle. Sunnuntaina olin Jazzkadulla kuvailemassa. Jo aikasemmin kesällä huomasin, et tuntuu olevan kauheesti muodissa toi raidallinen vaatetus, joten siitähän sai sitten hyvän teeman kuvauksille.

 

upload.jpg

Hankala hakee mielenkiintoisia kuvattavia varsinkin raidallisissa vaatteissa. No, muutaman sentään bongasin ja jokusen kieltävän vastauksenkin sain, mut sain myös pari myöntävää vastausta. Erittäin rohkaisevaa.

Vaimosta tuli myös räpsittyy muutama kuva kun hän lähti ystäviensä kanssa johki Jazz-bileisiin.

upload.jpg

Ai nii, tuos muutama vuosi sitten, ku Poris järjestettii moottoripyörämessut, otin kuvan siellä yhdest promotytöst. No sitte aloin selvittää hänen nimees, että voisin lähettää kuvani hänelle facebookin kautta. Yks toinen kuvaaja tunnistikin tytön ja sain lähetettyy kuvan hänelle. Sitte Poris järjestettii se MotoRockFest. Sielläki se sama tyttö oli ja samois promohommis. 

upload.jpg

Hänen nimikin selvis mulle ja mikäli joku hänet tai heidät tunnistaa, kyllä, siin on "Bimbo OY:n" Sointu ja Alina. No tän tarinan pointti on se, et tänävuonna Sointu on Jazzemäntänä täällä Porissa ja vihdoin uskalsin hänen kans jopa vaihtaa pari sanaa. Mukava rempsee likka, ei voi muuta sanoo.

Pari projektii menos, niist lisää sitte jos ne toteutuu. Koittakaa ol ihmisiks.

Hyvää kesänjatkoo

TG

Herttileijaa

Tuntuu olevan vanha rytmi taas. Miksen koskaan muista blogata sunnuntaina (retorinen kysymys). Mulla oli jo puhelin kädessä, mut sitten tuli jotain ja kirjoittelu jäi. Huoh.

Muutama kuva meni ja pitkään odotettu kuvaustilaus saatettiin loppusuoralle. Paljon opittua tässäkin. Lähinnä se, et "mukava mies" pitää laittaa komeroon piiloon aika ajoin, niin paljon, ku ite hänest tykkäänkin ja sanoo suoraan, miten asiat menee.

Kaverit sai tytön. Toivon pääseväni kuvaamaan pientä nyyttiä pian. Toivelistalla olis myös, et tänhetkinen "työnhaku" tuottais tulosta. Muori sätti taas mun hintapolitiikkaa. Omast mielest se on melko kohdillaan. Taskurahoja, mut taitojen mukaan.

 

pohjoisranta

pohjoisranta

Yökävely ei tunnu tuottavan toivottua tulosta. Ei vaan väsytä, ei sit yhtään. Mut jos koittais mennä vaaka-asentoon ja laittais vaan simmut kiinni?

 

upload.jpg

Hyvää yötä

TG

Kesäkesäkesä

Koulut loppu ja kesälomat koululaisilla alko. Itte painaa duunia taas syksyyn asti. Joka vuosi päätän, ettei enää koskaan ja joka kevät siirrän lomani syksyyn. Ei parane valittaa sitte.

Olen parin viikon aikana kuvaillu enemmän, kun koko talvena yhteensä. Kuvailu tuntuu taas mukavalta ja mielenkiintoiselta. On kyykitty suihkulähteellä ja päivänkakkaran juurella. Henkilökuvaus tuntuu olevan nyt "se juttu". 

itte

itte

Lokaatiometsästyskin tuotti tulosta. Moporetkellä löysin kauniin paikan Harjavallan padolta ja tänään löysin Puuvillasta toisen kivan paikan. Onhan noita paikkoja tullut vastaan kävellessäkin. Lähestulkoon paikasta kun paikasta tuntuu löytävän jonkun pienen, mielenkiintoisen yksityiskohdan, kun vaan olis joku kuvattava mukana. Ehkäpä niitä sitten joskus pääsee kokeilemaan.

 

upload.jpg

Jaa nii, myös työmaalla tuli taas viimeviikolla heiluttua kameran kanssa. Kiva, kun tolla omalla kuvankäsittelyohjelmalla saa nykyään kasattua panoramakuviakin. Saa sitte maisemistakin jotakin irti. Jonkun Pelikaaninkin bongasin. Tai työkaverit bongas, mä vaan otin kuvan.

upload.jpg

Eipä siinä sen kummempia. Jotaki virityksii meneillää, mut höpötellää niist sit, jos niist jotai tulee.

Uutee viikkoo hyvillä mielin (kunhan ei lunta enää satais...) 

TG

Perushuttuu

No niin, no... Katselin äsken Netflixistä sarjaa "Alphas". Ihan loppukohtaus oli kuvattu pelikentän laidalla, jossa yks sarjan hahmoista katseli lapsensa pelaamassa baseballia. Jotenkin se kohtauksen ...emmätiedä... tunnelma(?) sai mut ajattelemaan omia kuviani.

Kun täs on nyt tullut ton Lightroomin kanssa pelleiltyä, "paakeja" väännelty itään ja länteen, heräs ajatus, et mitä mä haluan kuvilta. Mä oon niin hirveesti yrittänyt tehdä "oman näköisiä kuvia". Eilen tein asiakastyönä muutaman printin ja täytyy kyl sanoo, et en ihan tyytyväinen oo niihin printteihin. Kuvissa itsessään ei oo mitään vikaa, mut...

Se oli siinä sarjassa nii hirveän... "sopiva" vois olla oikee sana -siihen kohtaukseen se melkein naturelli käsittely. Pikkaisen liian sininen, kontrastikas ja värikylläinen, mut sopiva.

Mä huomasin (tai pelkään), et mä itse olen mennyt hiukan liian syvälle kuvankäsittelyyn. Kun yksikään viimeaikainen kuva ei oo enää kovin luonnollisen näköinen. 

Joskus sellainen paljas, yksinkertainen vaan toimii. Muttakun noit kuvia tekee, aina tulee mieleen, et pitäiskö tehdä jotakin lisää. Yrittää tehdä asiakasta miellyttävää kuvaa. Asiakasta, ei itseä.

Mut valokuvaaminen alkaa taas olemaan "se mun juttu" ja kameraan on taas mukava tarttua. Ideoita ja ajatuksia tulee joka hetki ja niit aina välillä pääsee toteuttamaankin. 

Täältä Lightroomin syövereistä: ei mulla muuta

TG

Vettä sillan alla

Toi oli joku raamatullinen vertaus rippikouluajalta. En muista koko tarinaa, mut sanonta on jääny mieleen. "Paljon on virrannut vettä sillan alta" eli paljon on kulunut aikaa. Täs tapaukses tosta viimisestä blogipäivityksestä.

Valon kuvaaminen alkaa taas olemaan kivaa pitkästä aikaa. Ulkona liikkuminen alkaa taas olemaan jotain muuta, ku vesisatees ja pimees rämpimistä. Elämä voittaa...

Facessa huutelu tuotti tulokseks yhden tihkusateisen sunnuntai-iltapäivän Kirvatsissa kuvaillen.

 

Jaana

Jaana

Kauniskasvoinen malli on itsekin valokuvaaja. Tutustuttiin, höpötettiin ja kuvailtiin. Oli mukavaa.

Eilen kävin kahvilla Puuvillan vieressä sijaitsevassa paahtimossa

 

Porin Paahtamo

Porin Paahtamo

Kahvi oli hyvää kolumbialaista. Kuulemma myyvät myös itsepaahdettua kahvia. Taisiis olihan siel pusseja näytillä. Useampaa sorttia.

 

Rauma

Rauma

Kevät alkaa jo olla aika pitkällä ja huomasin, et noita Kirjurinluodon kävelylenkkejä on hiukan lisätty.

 

sauvakävelyreitillä

sauvakävelyreitillä

Kyl tää tästä virkoo taas.

Uuteen viikkoon

TG

Serpico

Lauantaina kävin taas Montussa Serpicon kanssa. Monttu on paikallinen rock bar, jossa livemusa raikaa joka viikonloppu. Tai useana viikonloppuna ainakin. 

Serpico on taas kaverini yhtye. Englannis asti on pojat käyneet soittamassa. Ja jokusen levynkin tehneet. Lisää Serpparien tarinaa https://m.facebook.com/serpicoroxx

 

upload.jpg

Takahuoneessa oli ilo tavata Andy McCoy, Hanoi Rocks -kitaristilegenda. Ihan mukavanoloinen kaveri. Hauskat jutut.

Kuvauksesta sen verran, et setti oli tosi nopee. Puolisen tuntia ehtivät poijjaat musisoimaan. 

 

upload.jpg

Mielestäni aika hyvää valon ja varjon leikkiä tuli napsittua vaikka valot Montussa on ihan hirveet. Lisäks toinen puoli lavasta o paljon hämärämpi.

 

upload.jpg

Mut ihan tyytyväinen olen illan tarjontaan. Pari sataa kuvaa jäi koneelle. Ihan normisetti siis.

Enskertaan

TG

Ajatuksia

Taas vaihteeks jotakin muuta, kun valon kuvaamista. 

Voittaminen. Miks jonkun asian voittaminen on jollekin niin pirun tärkeetä? Viime viikonloppuna oli superbowl, jota en kyllä seurannut, mut tästä kirposi tämä ajatus. Kuinka moni urheilija on neljännestä sijasta antanut kommentin "olishan se paremmin voinut mennä, mutta olen tyytyväinen sijaani"? Ei, aina on vikaa kengissä, renkaissa, radassa... Hopeamitali kaulassa kyynelehditään, kun joku toinen sai sen kultaisen.

Ammatikseen urheileva varmasti elää kurinalaista elämää, en väheksy tätä asiaa yhtään. Voin vain kuvitella, miten vähän vapaata aikaa tosissaan urheilevalla on. Ja sekin vähä vapaa-aika on tiukasti säännöstelty. Ei voi vaan lähteä "yhtäkkii yhdelle" kun pitää kokoajan miettiä sitä kisaohjelmaa ja valmistautumista.

Minä itse en ole koskaan ollut erityisen urheilullinen. Toki en kyllä mikään bilehiirikään. Mun "täydellinen ilta" menee kotona perheen kanssa hyvää leffaa katsoen ja herkkuja napostellen. Jos joku minut jossakin kilpailussa tai pelissä voittaa, ei se mua harmita. Paitsi, jos toinen huijaa itselleen voiton.

Mistä päästään taas urheilun maailmaan. Kaiken tuon kurinalaisuuden lisäks tulee vielä nuo muut apuvälineet.  Ilman kemiallista apua ei ole pärjännyt kenttäurheilussa enää pitkiin aikoihin. Tai sellainen käsitys mulla ainakin on. Mutta miks sekottaa kroppa jollakin kemiallisella aineella?

Junnu-urheilussa ei kovasti vielä kemialla pelleillä. Ainakin mulla on sellainen käsitys. Tyttären futisuraa seuranneena mietin, että se voitonnälkä kumpuaa jostain ihan muusta. Olen katsellut sivusta, kun kentän laidalta huudellaan "räkänokkaa" ja "vetelää housua" vaikka on samanlaiset paidat päällä. Ja jos oma joukkue ei voita, haukutaan koko organisaatio järjestäjiä ja toimitsijoita myöden. Voitontahto on kummallisen vahva tunne.

Nyt mun tarttis voittaa tää lorvikatarri ja lähtee töihin. Onnistunkohan

TG

taas hiukan myöhässä

Sunnuntaina Tammikuun 17. kävin ensimmäistä kertaa kuvaamassa rallipolun varrella. Kyseessä oli F-rallisarjan testipäivä Lopen Saukkolassa. Hieno päivä kaikenkaikkiaan ja hieno kokemus. Saatanpa joskus toisenkin kerran äityä mukaan bensankäryisen rallipätkän syövereihin. Nuoruusajan ystäväni Jari on jo useita vuosia kuvaillut rallin maailmaa ympäri eurooppaa ja nyt hän pyysi mua mukaan kokeilemaan. Palaute kuvista on ollut positiivista, joka omalta osaltaan nostaa taas kuvausinnostusta. Ehkäpä tää flegmaattisuus sittenkin tästä kaikkoaa ennen pitkää ja montaa.

Yritin myös saada maisemaa kuviin mukaan, mut ei noi "maisemakuvat" oikein toimi, kun pääosassa pitää kuitenkin olla tuo itse ajokalusto. Jarin ohjeiden mukaan kuitenkin sain omasta mielestä enemmän koneellapidettäviä kuvia kun roskiin menneitä.

Päivä oli turkasen hieno. Pikkupakkasta, auringonvaloa ja pölyävää lunta riitti kokopäivän ja vasta illemmalla, kun aurinko oli jo maillaan, alko pakkanen kiristymään. Kameran kanssa ei ollut koko päivänä minkäänlaista ongelmaa. Kamera sekä objektiivit toimi niinkuin kuuluukin eikä akutkaan kiukutelleet pakkasessa. 

Myös iltahämärässä, kun kuljettajat pääsivät kokeilemaan valojen asetuksia, tuli harjoiteltua pikkaisen panorointia, mut ei toi käsivaralta oikein toimi enään noin hämärässä. Kohteet alkaa olemaan jo melkoisen suttuisia. Jalka oli mulla mukana, mutta en alkanut sitä tuonne pätkän varteen laahaamaan. Myös salama oli mukana, mutta sekin jäi auton takakonttiin. Näennäisen suurellakin herkkyydellä tulee näköjään ihan kelpo kuvia kyllä.

Tammikuu alkaa olemaan lopuillaan. Toivotan kaikille tätä lukeville hyvää alkanutta vuotta.
Jos taas koittais kiriä sen viikon tahdin kiinni.

TG

Tuntuu niinko olis edellises elämäs viimeks ollu valokuvaamassa. Siis pitkältä ajalta. No olinhan mä viime keskiviikkona -loppiaisena- Kallossa räpsimäs jotaki ihmekuvii.
 

Kallo

Flikka suttas naamansa meikillä ja siitä "rangaistukseks" joutu iskän "kuumaan tuoliin" kuvattavaksi. 

Elisa-Maria

Elisa-Maria

Uus viikko tuo taas uusia juttuja. Ja arkista aherrusta. Pitäs kai miettii näitä kuvausasioitakin. Pitäs lakata miettimäst sitä yhtä asiaa, mitä tykkäis kuvata ja alkaa kuvaamaan sitä kaikkee, mitä ennenkin. Ehkä tämä flegmaattisuus täst kaikkoaa kun kelit hiukan lämpenee.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille

TG

Uus vuosi

Vuosi vaihtui. Olimme kavereiden luona viettämässä iltaa. Tosin "karkasin" sieltä kuvaamaan Porin kaupungin uudenvuoden ilotulituksen.

upload.jpeg

Mulla oli paikkavalinnan kanssa hiukan arpomista, kun en ihan tarkkaan tiennyt, mistä raketit ammutaan. Siinä mielessä hyvä paikka, että olin ihan rannassa, puurajan alapuolella, jossa raketit eivät päässeet oksien taa piiloon. Toisaalta harmittaa, etten mennyt vielä kauemmas. Sitten oli vielä tuuli, joka veti rakettien juovat ihan outoihin asentoihin. "Palmuja" tuli monta. *huokaus*. Mut tuli ihan hyviäkin jokunen. Erityisesti tykkään noista, jossa yleisö näkyy rannalta myös. Kuvia kotisivulla www.gronmanphotos.com/new-gallery 

upload.jpeg

Olen jo pitkään miettinyt videoblogin tekoa. Nyt on sitten ensimmäiset askeleet otettu sitä kohti. Katsotaan, tuleeko koskaan mitään julkaistua. Mitähän siellä pitäis julkaista. Suomalaisia valokuvausaiheisia vlogeja ei oo kovin paljoa tullu vastaan, mut katsellaan, mitä tuleman pitää. Vähän jänskättää itseäkin. 

Tilijututkin pitäs tehdä kuntoon ja toimittaa kirjanpitäjälle. Kun vaan sais aikaseksi. 

Mutta nyt uuteen viikkoon ja vuoteen. Hyvää alkanutta vuotta kaikille. 

TG

www.gronmanphotos.com/new-gallery

Mut muuten löytää myös snapchatista

Mut muuten löytää myös snapchatista

Taas myöhässä

mutta kuitenkin. Tää bloggaus on outo juttu, kun ei sitä tahdo saada aikaseks millään. Ihan kun ei ois aikaa. Pah...

Nopee katsaus jouluviikkoon. Oltiin ystäväperheen luona ottamassa perhepotretit (taisin jo mainitakkin). Ja Varpun kuvia olen ihmetellyt joulunpyhät. Kertakaikkiaan hieno setti, kun vaan keksisi, mitä niille kuville tekisi. Niinku jälkkärissä.

Joulun pyhät meni perinteisenlaisesti kotosalla perheen kera. Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Lasten iloa ja rauhoittumista. Kyllä taas jaksaa uuteen vuoteen pinnistää. 

Eipä kai sit muuta

Hyvää uutta vuotta

TG

Hups

Jääny viikko väliin. Anteeks vaan. Flegmaattinen loppusyksy alkaa hiljalleen hiipua. Salamatreenit alkaa tuottaa tulosta. Kai... mun mielestä ainakin.

 

Elisa-Maria ja Pimu

Elisa-Maria ja Pimu

Vaikka vielä on paljon opeteltavaa, jo nyt huomasin, että eihän mulla oo ollut hölkäsenpöläystä hajua ton välkyn sielunelämästä. Mä oon vaan aina tyrkännyt salaman tai salamat jonnekin pois kuvasta ja toivonut tulosta. Ja kironnu... ääneen... ja kovaa. Nyt, kun ymmärrän miten salaman valoon vaikuttaa esim. kameran asetukset (exposure triangle niinko suomeks), nii olenhan mä tehnyt KAIKEN ihan väärin ja tuurilla. 

Emilia ja Nestori

Emilia ja Nestori

Ekaa kertaa vein salaman myöskin ulkoilmakuvauksiin. Meillä oli tosi kiva kuvasessio iki-ihanan ja hyväksi ystäväksi tulleen Varpun (https://m.facebook.com/varpuheather) kanssa. En olis koskaan uskonut, että salamaa voi käyttää myös ulkona, mutta kun nyt tuli kokeiltua, ymmärrän teorian ihan täysin. Tuuli kaatoi varjon pari kertaa ja väänsi "sangat" ihan kieroon. Mut onneks ne on helppo suoristaa. Onneks varjo suojas itse salamaa. Tuuli ja pieni sade oli muutenkin meidän kiusana, muttei me kauheasti annettu niitten häiritä. Hauskaa oli ja melkein puoltoistatuntia saatiin aikaakin menemään. Ja Varpulta saatu palaute todella inspiroi ja kannusti jatkamaan kuvauksia. Olen iloinen. Ja nyt kesti salaman patteritkin koko setin heh heh (joka vanhoja muistelee...).

Sunnuntaina käytiin kavereiden luona kylässä. Tai siis he pyysivät mua ottamaan perhepotretin ja me vähän niinkun hoidettiin sosiaaliset suhteet siinä samassa. Hauskaa kyllä oli ja duunit tuli tehtyä ohessa. Ilta kului rattoisasti kuvankäsittelyohjelman parissa välillä taistellen pojan kanssa tietokoneen käyttövuoroista.

Nyt alkaa uusi työviikko, jonka Joulun pyhät kivasti pätkäisee. Kaikille blogin seuraajille haluan toivottaa oikein rauhallisenlaista Joulun aikaa. 

TG

Pohdintoja

Sunnuntai taas. Suvantovaihe kuvaamisessa. Muutaman kuvan otin kuluneella viikolla. Ei mitään merkittävää. Salamaharjoittelua vieläkin. Valonhallinnan ymmärtäminen on ...ei nyt vaikeaa, mut.. Kun ymmärtää, että on tehnyt jotakin väärin, yrittää korjata asian. Tää on selvä juttu. Mutta kun ymmärtää tehneensä jotakin oikein ja koittaa ymmärtää, mitä oikein teki. Tässä piilee tämä oppimisen vaikeus. Pitäis ymmärtää, mitä tekee, silloin oppii.
Onko mulla nyt hidas vai nopee suljinnopeus?
Tuleeko valoo paljon vai vähän optiikan läpi?
Onko salama liian lähellä vai liian kaukana? Entäs teho?
Heijastavalla vai läpiammuttavalla varjolla? Entäs varjo auki vai kasassa?
Teoria on helppoo. Käytäntö ja  oikeiden asetusten löytäminen  helpohkoa. Oikean valotuksen uusiminen erilaisissa tilanteissa on kompastuskivi. Toki helpottaa, että kun asetukset saa kohdalleen, ei tarvitse sitten enää niitä samassa tilanteessa säätää.

Pohdin myös, että missä mennään ja mitä haluan tulevaisuudelta. No toi missä mennään on taas se helppo osuus. Mitä haluan tulevaisuudelta onkin sitten ihan toinen juttu.
Haluan kuvata, se on selvä. Mitä muuta? Ekana tuli mieleen, että lisää kuvaustöitä. Lisää rahaa, uuden kameran ja objektiivin. Sitten rupesin miettimään, että miks. Mitä mulla ei oo, mitä tarvitsen, että voin kuvata? Hankala kysymys. Valokuvauksen lisäks mulla on päätyö, josta tykkään. Mä haluaisin saada joskus asiat siihen malliin, että mulla olis myös töitä valokuvaajana. Ei sen lisätulon takia niinkään, vaan koska tällä hetkellä valokuvaus tuntuu hyvältä. Että näkee mielessään jotakin ja pystyy siitä ajatuksesta tekemään fyysisen tuotoksen, tuntuu hyvältä. Aika kliseiseks menee, mut totta se on.

Missä siis mennään? 

Mul on kaikki se, mitä ikinä olen halunnut. Mul on työ ja mul on unelma. Mul on toimiva toimintamalli omille touhuille. Mul on halu ja taito toteuttaa tota toimintamallia ja samalla harjotella ja hioa taitojani. Vaikka mun toiminta on pientä ja vaatimatonta, se on mun malli. Mun tekemä. Mun ajatuksesta on syntynyt jotakin fyysistä. Mun ideasta on syntynyt TGphotography. Mun kuvista syntyy sun muistot.

Ei mulla muuta tänään. 

TG

Mokat

Viimeaikoina olen selannut aika paljon pinterestin sivuja. Siellä on vaikka mitä asiaa (ja asiatontakin) valokuvaukseen liittyen. Juuri Pinterestistä sain mm. idean ostaa Photoshopin actioneita sekä esimerkin, kuinka Photarissa terävöitetään silmät ja tehdään ihosta kauniin kuulas. 

Tänään luin Pinterestistä "top-10 kuvausmokaa" ja aattelin, että vois itsekin vähän avata näit omia juttuja. Kuinka yrityksen ja erehdyksen kautta on saavutettu tämä, mitä nyt on.

Kamerakännyt kun alko yleistymään, nii meikähän oli seitsemäs taivaassa. Nyt oli kamera aina mukana ja sen kyl huomas. Alku oli ihan hurja. Nokia, jossa oli 1.3Mpx kamera. No, meil oli siihen aikaan pokkari, 2Mpx Canon. Sil tuli hurjan isoja kuvia. Kännykän kameralla ei sillon voinu ees zoomata, mut myöhemmin tuli nopeesti opittua, et zoomaaminen kännykän kameralla söi laadusta ihan älyttömästi.  Muutenkin toi kännykällä kuvaaminen opetti rajauksest ja asettelust aika paljon.

Sit ostettii uus pokkari. Nikon P90. 12Mpx kuvia sai sillä. Ja siin oli 24x zoomi ja vakaaja. Ja videotaki sillä sai.  Kyllähä mä olin kuvankäsittelyy kokeillu huvin vuoks, mut halusin pitää kuvat aitoina, käsittelemättöminä, sellasina, kun ne oli kennolle tarkentunu. No enhän mä pöljä tajunnut, et kyllähän se kamera itse sitä kuvaa käsitteli ennenkun sen kortille tallensi. Täs vaiheessa picasa tuli kaveriks hyvän kuvien organisoinnin takia.

Sillon 2011 kun sain ekan järkkärirungon, ruuvasin kuvalaadun heti RAW -asentoon, koska tiesin jo sillon, et RAW on vähän sama, kun filminegatiivi. Mut enhän mä ymmärtäny käsitellä niit tiedostoja juur mitenkään. Ja ihmettelin, et miks kuvista tulee harmaita ja tylsiä. Ei hyvä.  Youtube opetti, et niit kuvia pitää käsitellä näin ja noin, jotenka Canonin omalla softalla mentiin -eihän siitä voi maksaa jos katselijaa huijaa. Laitoin vielä käsiteltyihin kuviin merkinän "gp -graphicly processed", koska edelleen se "aitous" jumputti takaraivossa. Mut yhä edelleen se kuvankäsittely vaan kiinnosti enemmän ja enemmän. Kokeilin yhtä jos toista ilmasta kuvankäsittelyohjelmaa, kunnes näin Facebookissa työkaverini Puputin Velin lintukuvia ja ne oli niin älytömän upeita. Veitsenteräviä, neulantarkkoja ja käsitelty Adoben Lightroomilla. Tästä innostuneena siis hankin itsellenikin Lightroomin ja taivas aukesi... tai sitten ei. Harjoittelulla, kantapäänkautta opettelulla ja youtubella alko LR-maailma hiukan aukeamaan ja yhä vieläkin aukeaa vähän väliä lisää. No sitten olin hankkinut siihen ekaan runkoon -joka oli muuten Canonin 450D- muutaman objektiivin ja halppisjalan, kunnes alkoi mieli tekemään parempaa runkoa. 450D oli hyvä, laadukas pikkurunko, mutta tietyt ominaisuudet, kuten tarkennuksen hienosäätö, puuttui alottelijarungosta ja sekös näin pedanttia valokuvaajaa harmitti. Asian korjasi Canon 7D. Käytettynä ostin kun eihän mulla mitään rahaa ollut, eikä vieläkään ole. Seiskadeellä meni aikansa, pojan rikkoma 50mm vaihtui 40mm STM -objektiiviin ja pari käsisalamaa tuli kaveriksi. Salamalle hankin softboxin ja sontikan ja jatkoin kiivasta harjoittelua. Mut "kyllä mä tän haltsaan vielä joskus" -asenne ei oikein kantanut hedelmää ton valonhallinnan kanssa. Seuraavana kesänä 7D kävi korjaamolla, kun joku piirilevy kärähti sieltä, mutta onneksi olin juuri hankkinut Nikon D3300:n "kakkosrungoksi". Kaks kuukautta ehdin Nikonilla tulittaa menemään, mutta siinä oli hiukan samaa vikaa kun 450D:ssä. Halusin enemmän. Toisaalta hyvä, että tulin hankkineeksi sen Nikonin, möin sen työkaverille, että sain maksettua 7D:n remontin. Facebookissa törmäsin "TFCD valokuvaajat ja mallit" -nimiseen ryhmään, jossa tapasin Varpun. Porilaisen Varpun kanssa sovittiin eka henkilökuvaukseni. Auringonlaskun aikaan oli puhetta mennä vesitornille, joka oli meitä molempia lähellä. Tottahan valo väheni syyskuussa jo aika nopeasti, ja tulipa mieleeni, että nyt kokeillaan salamalla välkyttelyä. Räps, räps ja pimeää. Tämä uuvatti ei ymmärtänyt "harjotelleensa" niin ahkerasti, että patterit oli loppuneet. Eikä tietenkään varapattereita mukana. No mutta ei me sen kauaa annettu kuvausta häiritä. Eikä se ole häirinnyt jälkeenkään. Osaavan ja taidokkaan mallin kanssa on kyllä mukava tehdä töitä. Nikonin kanssa touhuilu kuitenkin jäi takaraivoon nakertamaan sen verran, että kuluneen vuoden Maaliskuussa vaihdoin Canonin tavarat Nikonin D7100:n ja loppu on historiaa.

Että semmosta tarinaa. Kiitos, että jaksoit lukea. 

TG