Viimeaikoina olen selannut aika paljon pinterestin sivuja. Siellä on vaikka mitä asiaa (ja asiatontakin) valokuvaukseen liittyen. Juuri Pinterestistä sain mm. idean ostaa Photoshopin actioneita sekä esimerkin, kuinka Photarissa terävöitetään silmät ja tehdään ihosta kauniin kuulas.
Tänään luin Pinterestistä "top-10 kuvausmokaa" ja aattelin, että vois itsekin vähän avata näit omia juttuja. Kuinka yrityksen ja erehdyksen kautta on saavutettu tämä, mitä nyt on.
Kamerakännyt kun alko yleistymään, nii meikähän oli seitsemäs taivaassa. Nyt oli kamera aina mukana ja sen kyl huomas. Alku oli ihan hurja. Nokia, jossa oli 1.3Mpx kamera. No, meil oli siihen aikaan pokkari, 2Mpx Canon. Sil tuli hurjan isoja kuvia. Kännykän kameralla ei sillon voinu ees zoomata, mut myöhemmin tuli nopeesti opittua, et zoomaaminen kännykän kameralla söi laadusta ihan älyttömästi. Muutenkin toi kännykällä kuvaaminen opetti rajauksest ja asettelust aika paljon.
Sit ostettii uus pokkari. Nikon P90. 12Mpx kuvia sai sillä. Ja siin oli 24x zoomi ja vakaaja. Ja videotaki sillä sai. Kyllähä mä olin kuvankäsittelyy kokeillu huvin vuoks, mut halusin pitää kuvat aitoina, käsittelemättöminä, sellasina, kun ne oli kennolle tarkentunu. No enhän mä pöljä tajunnut, et kyllähän se kamera itse sitä kuvaa käsitteli ennenkun sen kortille tallensi. Täs vaiheessa picasa tuli kaveriks hyvän kuvien organisoinnin takia.
Sillon 2011 kun sain ekan järkkärirungon, ruuvasin kuvalaadun heti RAW -asentoon, koska tiesin jo sillon, et RAW on vähän sama, kun filminegatiivi. Mut enhän mä ymmärtäny käsitellä niit tiedostoja juur mitenkään. Ja ihmettelin, et miks kuvista tulee harmaita ja tylsiä. Ei hyvä. Youtube opetti, et niit kuvia pitää käsitellä näin ja noin, jotenka Canonin omalla softalla mentiin -eihän siitä voi maksaa jos katselijaa huijaa. Laitoin vielä käsiteltyihin kuviin merkinän "gp -graphicly processed", koska edelleen se "aitous" jumputti takaraivossa. Mut yhä edelleen se kuvankäsittely vaan kiinnosti enemmän ja enemmän. Kokeilin yhtä jos toista ilmasta kuvankäsittelyohjelmaa, kunnes näin Facebookissa työkaverini Puputin Velin lintukuvia ja ne oli niin älytömän upeita. Veitsenteräviä, neulantarkkoja ja käsitelty Adoben Lightroomilla. Tästä innostuneena siis hankin itsellenikin Lightroomin ja taivas aukesi... tai sitten ei. Harjoittelulla, kantapäänkautta opettelulla ja youtubella alko LR-maailma hiukan aukeamaan ja yhä vieläkin aukeaa vähän väliä lisää. No sitten olin hankkinut siihen ekaan runkoon -joka oli muuten Canonin 450D- muutaman objektiivin ja halppisjalan, kunnes alkoi mieli tekemään parempaa runkoa. 450D oli hyvä, laadukas pikkurunko, mutta tietyt ominaisuudet, kuten tarkennuksen hienosäätö, puuttui alottelijarungosta ja sekös näin pedanttia valokuvaajaa harmitti. Asian korjasi Canon 7D. Käytettynä ostin kun eihän mulla mitään rahaa ollut, eikä vieläkään ole. Seiskadeellä meni aikansa, pojan rikkoma 50mm vaihtui 40mm STM -objektiiviin ja pari käsisalamaa tuli kaveriksi. Salamalle hankin softboxin ja sontikan ja jatkoin kiivasta harjoittelua. Mut "kyllä mä tän haltsaan vielä joskus" -asenne ei oikein kantanut hedelmää ton valonhallinnan kanssa. Seuraavana kesänä 7D kävi korjaamolla, kun joku piirilevy kärähti sieltä, mutta onneksi olin juuri hankkinut Nikon D3300:n "kakkosrungoksi". Kaks kuukautta ehdin Nikonilla tulittaa menemään, mutta siinä oli hiukan samaa vikaa kun 450D:ssä. Halusin enemmän. Toisaalta hyvä, että tulin hankkineeksi sen Nikonin, möin sen työkaverille, että sain maksettua 7D:n remontin. Facebookissa törmäsin "TFCD valokuvaajat ja mallit" -nimiseen ryhmään, jossa tapasin Varpun. Porilaisen Varpun kanssa sovittiin eka henkilökuvaukseni. Auringonlaskun aikaan oli puhetta mennä vesitornille, joka oli meitä molempia lähellä. Tottahan valo väheni syyskuussa jo aika nopeasti, ja tulipa mieleeni, että nyt kokeillaan salamalla välkyttelyä. Räps, räps ja pimeää. Tämä uuvatti ei ymmärtänyt "harjotelleensa" niin ahkerasti, että patterit oli loppuneet. Eikä tietenkään varapattereita mukana. No mutta ei me sen kauaa annettu kuvausta häiritä. Eikä se ole häirinnyt jälkeenkään. Osaavan ja taidokkaan mallin kanssa on kyllä mukava tehdä töitä. Nikonin kanssa touhuilu kuitenkin jäi takaraivoon nakertamaan sen verran, että kuluneen vuoden Maaliskuussa vaihdoin Canonin tavarat Nikonin D7100:n ja loppu on historiaa.
Että semmosta tarinaa. Kiitos, että jaksoit lukea.
TG
