No niin, no... Katselin äsken Netflixistä sarjaa "Alphas". Ihan loppukohtaus oli kuvattu pelikentän laidalla, jossa yks sarjan hahmoista katseli lapsensa pelaamassa baseballia. Jotenkin se kohtauksen ...emmätiedä... tunnelma(?) sai mut ajattelemaan omia kuviani.
Kun täs on nyt tullut ton Lightroomin kanssa pelleiltyä, "paakeja" väännelty itään ja länteen, heräs ajatus, et mitä mä haluan kuvilta. Mä oon niin hirveesti yrittänyt tehdä "oman näköisiä kuvia". Eilen tein asiakastyönä muutaman printin ja täytyy kyl sanoo, et en ihan tyytyväinen oo niihin printteihin. Kuvissa itsessään ei oo mitään vikaa, mut...
Se oli siinä sarjassa nii hirveän... "sopiva" vois olla oikee sana -siihen kohtaukseen se melkein naturelli käsittely. Pikkaisen liian sininen, kontrastikas ja värikylläinen, mut sopiva.
Mä huomasin (tai pelkään), et mä itse olen mennyt hiukan liian syvälle kuvankäsittelyyn. Kun yksikään viimeaikainen kuva ei oo enää kovin luonnollisen näköinen.
Joskus sellainen paljas, yksinkertainen vaan toimii. Muttakun noit kuvia tekee, aina tulee mieleen, et pitäiskö tehdä jotakin lisää. Yrittää tehdä asiakasta miellyttävää kuvaa. Asiakasta, ei itseä.
Mut valokuvaaminen alkaa taas olemaan "se mun juttu" ja kameraan on taas mukava tarttua. Ideoita ja ajatuksia tulee joka hetki ja niit aina välillä pääsee toteuttamaankin.
Täältä Lightroomin syövereistä: ei mulla muuta
TG