Pitkän kesän päätteeks alkoi odotettu loma. Loman kruunasi yhtälailla odotettu lomareissu Kreikan Kos -saarelle. Matkaa hiukan varjosti pakolaisten virta saarelle, mutta niistä lisää tuonnempana.
Aiemmin kesällä oli suuret suunnitelmat kesäloman vietosta. Lähinnä siitä, kuinka pyhittäisin lomani kuvaamiselle. No, kyllä sen arvaa kuinka pyhitettyä tää nyt on ollut. Pitäis vaan kerätä se rohkeus mennä puhelemaan vieraille. No meninhän mä. ...kaks kertaa. *huokaus*
Lomamatka alkoi rattoisalla bussimatkalla keskellä yötä. Onneks ei tarvinnut omalla autolla liikkua vaik siittä vähän maksamaan joutuikin.
Yleensä sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta toi meidän 18 hengen seurue oli kyllä verrattoman ratkiriemukas joukko. Alkuun tietenkin oli vähän tutustumista kun ei kaikki tunteneet kunnolla kaikkia, mut nopeasti kyllä tunnelma rentoutui. Kaikenkaikkiaan matkasta tuli todella ikimuistoinen ja viikko kului tosi nopeasti. Valokuvia tuli räpsittyä aavistuksen yli 500, mikä mielestäni on suht kohtuullinen luku.
Tuli kuvattua katukuvia, henkilöitä ja nähtävyyksiä. Antiikin Kreikasta ei juurikaan ollut paljoo jäljellä, mut kivikasoissa kyllä näkyi selvästi ihmisen kädenjälki. Myös Kossin kaupungin katukuva tuli taltioitua taloineen ja muistomerkkeineen. Upea vuoristonäkymä antoi tosi hienon säväyksen moneen kuvaan -varsinkin illalla, mut itse vuorille en jalkaisin lähtenyt. Mulle riitti kaupunki ja sen vieri vieressä olevat pikku kaupat ja ravintolat.
Turkin puolelta tulleet näkyivät jonkun verran katukuvassa, mut pysyttelivät omissa oloissaan ja antoivat turistit olla rauhassa. Vain yhden kerjäläisen kohtasin ja hänetkin vain, koska olin kävellyt kaupungin laitamille.
Kävelin kohtuukilometrit loman aikana ja jokusen kerran kävin yksinkin kaupungissa. Missään vaiheessa en tuntenut oloani uhatuksi. Ihmiset olivat hiukan introverttejä, mutta oikein ystävällisiä, ruoka oli taivaallisen hyvää ja maisemat silmiä hivelevät.
Ei mikää ihan huono reissu
TG